Ei niin dramaattisia -hetkiä synnärillä!

Opin uusia taitoja..

27.11-4.12.2012



Ensimmäisen työvuoron jälkeen sain päivän hengähdystauon, koska kävin uudestaan kuumilla lähteillä päiväretkellä taloon tulleen uuden tytön ja kahden vanhemman miehen kanssa. Tällä kertaa oli onneksi kamera mukana ja sain aika hienoja otoksia. Lisäsin ne alkuperäiseen Maji Moto! -julkaisuun.

Palasin keskiviikkona töihin, jolloin aika ei suinkaan juossut. Koko päivänä en tehnyt yhtään mitään. Ei ollut synnyttäjiä ja jo synnyttäneet oli sopivasti kotiutettu edellisenä päivänä. Ei siis ollut tekemistä. Kuuntelin pari opetustuokiota, mutta sen jälkeen sain keksiä tekemiseni itse. Kamerassani oli päivän päätteeksi yli 200 kuvaa, suurin osa omista ruumiinosistani.

Piipahdin myös ullakolla.
Potilasasiakirja vuodelta nakki
ja papu?

Työkavereita ja opiskelijatyttö vaaleanpunaisessa :)

Onneksi seuraavana päivänä oli minulle varsin mieluinen tapahtuma edessä: keisarinleikkaus! Potilaan papereihin oli kirjattu syyksi tiellä oleva istukka ja toimenpiteeksi emergency section. Päätös oli kirjattu seitsemältä, nainen pääsi saliin 10.15. Valmistelimme hänet leikkaukseen ja kysyin tulkin välityksellä luvan ottaa kuvia. Ilokseni sen sain. Odotellessa yritin vähäisillä swahilin sanoilla rauhoitella jännittävää ensimmäistä lasta odottavaa äitiä. Tulos ei tainnut olla kovin kaksinen, mutta ainakin sain hänet hymyilemään.

This is were the magic happens. Tarvittaessa mahtuu
kaksikin synnyttäjää vierekkäin!

Lämmitin, no tottakai!

Kutsu leikkaussalista tuli ja odottava äiti kärrättiin laverilla pihan yli saliin. Leikkaussalinhoitajat ottivat hänet vastaan ja me menimme pukeutumaan. Sain lainaksi yhden opiskelijoiden käyttämistä puvuista sekä ei niin kertakäyttöiset myssyn ja suusuojan. Astuin kädet huolellisesti pestynä ja desinfioituna saliin kamera kädessä. En ollut siellä suinkaan yksin. Leikkaussalihenkilökuntaa oli kuusi ja meitä toljottajia melkein kymmenen. Anestesialääkäri oli kiukkuinen, kun ei ollut saanut etukäteen tietää, että potilas kärsi korkeasta verenpaineesta.

Leikkaus tapahtui yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Ensimmäisestä viillosta ei mennyt kuin vajaa pari minuuttia kunnes lapsi oli ulkona. Hänet vietiin pois salista ja aloitettiin imu sekä happimaskilla paineltiin ilmaa keuhkoihin. Maltoin hetken aikaa kuvata äitiä, mutta sitten kiiruhdin muiden perään. Poikavauva kakkasi ensin suolensa tyhjäksi ja aloitti sitten parkumisen. Sekös meitä nauratti. Lapsi vietiin osastolle lämpökaappiin odottamaan äidin heräämistä.

Rekvisiittaa:
Yllä steriilit tarvikkeet, jotka poimitaan kuvassa näkyvillä "steriileillä"
pihdeillä
Alla ruiskua, hanskoja, kanyyleja, lääkepulloja sun muuta.

Kiitokseksi kuvaamisesta tulostin äidille läjän ottamiani kuvia. Paperiset kestävät kovin vähän, joten kävin niiden lisäksi teettämässä kunnolliset valokuvat. Tiesin, etten olisi paikalla silloin kun hänet kotiutettaisiin. Sovimme tulkin välityksellä järjestelyn, että sukulainen tulee hakemaan kuvat. Ketään ei kuitenkaan tullut. 

Tie leikkaussaliin

Laitoin kuvat potilaskansion väliin, jotta hän saisi ne tullessaan tikkien poistoon seuraavan viikon maanantaina. Valitettavasti ketään ei tullut silloinkaan. Tänään on 17. joulukuuta ja hän ei edelleenkään ole tullut. Aion nyt vain sinnikkäästi toivoa, että hän ilmestyy jonain päivänä ja saa kuvat pikkuisestaan ja itsestään.

Ehdin vielä nähdä normaalin alatiesynnytyksenkin ennen osaston vaihtoa. 19-vuotias synnytti toisen lapsensa. Täytyy myöntää, että olo oli vähän hoopo auttaessani samanikäistä perheen perustamisessa. Kaikki sujui hyvin ja nuori äiti palasi osastolle uunituoreen poikansa kanssa, jonka minä sain viedä perästäpäin. Palasin sen jälkeen auttamaan salin siivouksessa.

Roskiksia.
Punainen = istukat sun muut ruumiinosat
Sininen = ruokajätteet, paperit yms.
Keltainen = käytetyt hanskat,
sidokset yms.

Synnäri oli mahtava kokemus. Työkaverit olivat kivoja ja tunsin oloni kotoisaksi. Samaa hätäilyä en kokenut kuin kollegani Mawenzissa. Kipulääkettä ei saanut kukaan täälläkään, mutta pikkusen sai huutaa. Ainakaan en ymmärtänyt, että kukaan olisi komentanut olemaan hiljaa. Lähinnä olin ymmärtäväni puhetta keskittymisestä. Yhtään välilihan leikkausta en nähnyt, joten valitettavasti en osaa siitä sanoa mitään. Puudutetta kyllä löytyy hyllystä, ehkä siellä sitten käytettiin?

Työ tuntui oikealta minulle. Löysin siis taas uuden ammattivaihtoehdon lisää. Tähän mennessähän niitä on vain biologian tutkija, ensihoitaja, haavahoitaja ja kardiologiaan erikoistunut sairaanhoitaja (tai jotain vastaavaa). Aina vaan menee vaikeammaksi! Ei millään riitä tämä yhden ihmisen elämä mulle!

Kuvasarjaa operaatiosta!

<3