Lokita Afrikassa: Maji Moto!

Palataanpa viikon alkuun ja muistellaan maanantaiaamua. Mitä teit? Nousit ylös kauan ennen seitsemää ja raahauduit pimeässä työssäoppimispaikalle? Tai kouluun, tai töihin? Minäpäs en. Aamulla pakkasin kovin vähäiset tavarani (aurinkorasvan, hammasharjan, hammastahnan, talon pyyhkeen ja vähän nesteytystä) mukaan ja ahtauduimme autoon. Matka kohti kuumia lähteitä alkoi.

Edelliseen kappaleeseen oli laitettava pakollinen elvistely. Jos nyt vaikka vaihteeksi surkuttelen vähän. Sinä aamuna minua ensimmäistä kertaa todella harmitti, ettei laukkuni ollut tullut vielä. Viisaana tyttönä olin pakannut juuri uuden veden kestävän kamerani matkalaukkuun käsimatkatavaran sijaan. Otetuista kuvista huomaatte, että se oli aika menetys.

Matka lähteille oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin olo siellä. Näin ensi kertaa elämässäni todellista Afrikkaa (seutu, jossa oleskelemme, on ns. paremman väen seutua). Pieniä harmaita taloja, joista suuri osa oli selkeästi kesken. Täällä kotia rakennetaan hissukseen sitä mukaan kun tulee rahaa. Teillä tuli vastaan pieniä ja vähän isompia koululaisia tarpomassa pitkiä matkoja kouluun, ja naisia kantamassa vettä, hedelmiä tai valtavia polttopuukasoja pään päällä. Jotkut vilkuttivat iloisesti, jotkut nyrpistivät nenäänsä ja osa ojensi käden rahan merkiksi. Rahan pyyntö ei ollut mitenkään alistuva tai kerjäävä, se oli ennenminkin herja; sinulla on liikaa, meillä ei mitään.

Näkemäni ei ole mitenkään kuvattavissa sanoin. Se on nähtävä ja koettava itse, jotta sen ymmärtää. Menomatkalla katsoin ensin näkyviä parempia taloja aivan eri silmällä kuin paluumatkalla. Takaisin tullessa niiden paremmuus oli runsaasti kasvanut silmissäni, olinhan nähnyt loppupään pienet asumukset, laihan karjan ja raskaita kuormia kantaneet aasit. Tunsin jälleen vihaa ja suuttumusta itsekkäitä teollisuusmaita kohtaan. Miten meillä voi olla kaikki niin hyvin kun täällä ei? Jos olisin miljardööri, kidnappaisin jokaisen ja passittaisin vuodeksi Afrikkaan katsomaan, mitä yksinkertainen elämä todellisuudessa on.

Näiden mietteiden vallassa saavuin perille lähteille. Maisemanvaihdos oli nopea. Keskelle kuivaa hiekkavaltaista maisemaa Baobab-puineen levittäytyi yhtäkkiä vehreä maisema. Sana kaunis ei riitä kuvaamaan keskeltä avautunutta idylliä. Se oli paratiisi. Linnut lauloivat, valtavat mangrovepuita hieman muistuttavat puut loivat ihanan varjon turkoosin, kirkkaan veden ylle. Hetken aikaa oli hiljaista, kaikki ihmettelivät ja ihastelivat lähteitä. Satunnaiset vaut aloittivat puheensorinan, joka yltyi riemun kiljahduksiin ja läiskähdyksiin, kun porukka hyppäsi ulos vaatteistaan ja suoraan veteen.

Vesi ei ollut kuumaa, suurinpiirtein kädenlämpöistä. Se myös virtasi melko voimakkaasti. Joissakin kohdissa tuntui selkeä lämpimämpi tuulahdus, mikä tietysti herätti kaikki pissavitsit esiin. Tanzania Volunteersin järjestämään retkeen kuului kaikki. Teltat, makuupussit, aurinko- ja retkituolit, ruuat ja mikä parasta, snorkkelit ja lasit! Aloin päivän aikana jo pohtia, kuinka kauan ihminen ylipäätään voi lillua vedessä ilman terveyshaittoja.

Vedestä löytyi myös pieniä yllätyksiä, jotka ensin herätti aika monen kikatuksen ja kiljunnan. Pienet monnin näköiset kalat löysivät heti paikallaan olevat jalat ja söivät järjestelmällisesti kuollutta ihoa. Hintaan sisältyi siis myös luomujalkahoitola, joka ei nyt aluksi niin kauheasti miellyttänyt. Kun totuin kutinaan, se oli jopa miellyttävää ja hauskaa. Lisäksi kalat olivat söpöjä. Ei tosin sen valtava paisti (ehkä 40 cm?), joka yöllä ilmestyi näkyviin.. Ei ihan akvaariokokoa.

Mielenkiintoa monissa herätti masaiheimoon kuuluva nuori mies, joka seurasi meidän touhujamme uteliaana. Hän ei tullut lähemmäksi eikä juttelemaan vaan katseli kauempaa puun takaa. Välillä näkyi vain silmät. Mukanaan hänellä oli puusauva ja päällä masaiheimon tyyliin kuuluva vaatetus. Kuva kertoo enemmän kuin tuhatsanaa, joten masaiheimosta lisää kun olen vieraillut heidän kylässään!

Päivä kului polskiessa, syödessä ja aurinkoa ottaessa, jossa ei tarvinnut olla kuin 10 minuuttia ja tuntui, että iho oli aivan karrella. Polte oli todella kuuma ja pistävä, ei välillä lainkaan miellyttävä. Ruoka oli erittäin hyvää. Tarjolla oli mm. grillattua vuohta (nam!), kanaa, ruokabanaania j perunoita. Ruokabanaani oli aika eksoottinen kokemus. Se ei muistuttanut kuin ulkonäöltään makeampaa sukulaistaan. Vaati ehdottomasti kaveriksi vaikka lihakimpaleen tai kastikkeen. Seuraavana päivänä tarjoiltiin pastaa ja pizzaa (kokilla taisi aika hyvä käsitys seuraavan päivän olotiloista..)

Reissu sisälsi illalla musiikkia ja tanssia nuotion ympärillä. Louis'lla oli myös mukana vesipiippu, joka oli ahkerassa käytössä (minttua!). Alkomahooli oli toki omakustanteinen ja tulihan sitä opetettua Louis'lle suomalainen juomapelikin. Hän taisi pitää meitä vähän pöhköinä! Juomapelin jälkeen Louis opetti meille tansanialaisen diskotanssin, jotta emme olisi aivan pihalla tanssilattialla. Täkäläisissä baareissa on siis useita biisejä, joihin kuuluu tietty tanssi ja jos ei sitä osaa, on vaarassa jäädä jalkoihin.

Yöuinti kuului tietenkin asiaan. Louis viritti meille ystävällisesti valonheittimen ja toista osa porukasta näytti meille uimareille. Paisti onneksi oli arempi kuin minikokoiset sukulaisensa ja se hävisi samantien. Vesikilpikonnatkaan eivät juuri viihtyneet meidän seurassamme. Kuva saatiin kun seurassamme viihtynyt paikallinen ja yövahti päättivät pyydystää sen meille. Louis ei juuri innostunut asiasta ja huomautti heti, että sen pitäisi pysyä vedessä. Arvostimme kuitenkin suuresti elettä.

Aamulla heräilimme hissukseen, nautimme aamupalan, uimme, otimme aurinkoa ja söimme erittäin hyvin. Lounaan jälkeen alettiin tavaroita pistää pakettiin, uitiin viimeisen kerran ja otettiin yhteiskuva. Matka talolle alkoi ja koin kaikki edellä kuvailemani ajatukset uudestaan. Vastakohtien päivät korostuivat entisestään, kun talolle palaamisen jälkeen pääsin noutamaan eksynyttä laukkuani. Pääsin kunnolliseen suihkuun ja tunsin itseni puhtaammaksi kuin kertaakaan vielä. Täällä tottuu olemaan jatkuvasti hikinen, kurainen ja likainen. Ennen kaikkea jalat, niistä kerron ensi kerralla kuvien kera!